Päätin pistää elämää ranttaliksi ja törsätä Rollan koristeluun hieman rahaa. Viisituhatta euroa poltteli sukanvarressani ja olin jo jonkin aikaa miettinyt, että Rollani ylivertainen varustelutaso tulisi saada muidenkin kanssa-autoilijoiden tietoisuuteen jollain tavalla. Niinpä päätin ostaa takakonttiin kiinnitettävän merkin, jossa lukisi "5-Speed". Kaikki perässäni ajavat näkisivät sitten että tässä autossa on poikkeuksellisen moderni vaihdelaatikko. Jees söör, oikein viisi pykälää löytyy. Maantienopeuksilla tämä poika laittaa ylivaihteen silmään ja nauttii bensan pihistelystä.

 

Selailin autovaraosien postimyyntiluetteloa ja etsiskelin kyseistä merkkiä turhaan. Kaikkea muuta kyllä löytyi, mutta ei haluamaani 5-Speed merkkiä. Olin jo luovuttamassa etsintääni, kun sattumalta silmäni osui myytäviin BMW:n merkkeihin. Sieltä löytyi lähes täydellinen merkki, kromatuin kirjaimin luki M5 joiden vieressä oli sininen ja punainen vauhtiviiva. M5, eli viisi-lovinen manuaali, tämä merkki kelpaisi aivan yhtä hyvin osoittamaan Rollani ylivertaisuutta. Katselin vielä tarraosastoa, josko sieltä löytyisi jokin Toyotamainen lisä-somiste. Silmääni miellytti japanilais-tyylinen, sininen ja liekkikoristeltu Overdrivefi -tarra, joten päätin tilata myös sen. Overdrivefihan on englantia ja tarkoittaa ylivaihdetta. Vitos-pykälähän minun Rollastani tosiaan löytyy, kuten varmaan on jo selväksi käynyt.

 

Soitin välittömästi postimyyntifirman maksulliseen hotline-numeroon ja tilasin tuotteet. Hintaa tuli yhteensä 120 euroa ja postikulut päälle, mutta tämä oli ehdottomasti sen arvoista. Tällainen ammattimies kun sijoittaa auton laittoon satasen, niin sen saa myyntitilanteessa vähintään kolminkertaisena takaisin, kuten olemme aiemmin jo nähneetkin. Kahden päivän kiihkeän odotuksen jälkeen pääsin viimein koristelemaan Rollan, ja kyllä lopputulos taas näytti aivan uskomattomalta.

 

Somistuksen päätteeksi päätin vielä pestä autoni, ensimmäistä kertaa tämän auton kanssa. Rolla oli niin kiiltävän puhdas kun olimme nostaneet sen keväällä järvestä, etten ollut viitsinyt turhia pestä sitä. Siinä vaiheessa kun pölykerros alkaa vaikuttaa auton aerodynaamisiin ominaisuuksiin, on vasta aika pestä auto. Eli noin kerran-kaksi vuodessa. Aloitin vetämällä puutarhaletkun auton luokse ja huuhtelemalla sen vedelle. Tämän jälkeen kaivoin pesuvälineeni esille, viime vuosikymmenellä ostettu Biltema pesusieni ja keinonahkainen säämiskä. Täytin ämpärin vedellä ja lisäsin tilkan Fairya, sitten ryhdyin puunaamaan Rollaa. Pesusieni kirskui hangatessani Rollan mustaa pintaa. Sieni oli vuosien mittaa kerännyt sisäänsä runsaasti hiekan jyviä, jotka auttoivat hiomaan hapettumat maalipinnasta pois. Tämän vuoksi ei ole järkevää vaihtaa pesusientä oikeastaan ikinä, sillä siinä menee oma aikansa ennen kuin sieni on kerännyt tarpeeksi hiekkaa, ja on siten optimaalisessa iskussa. Pyörittelin sientä voimakkain liikkein ja annoin lialle kyytiä, välillä kastoin sen pesunesteessä ja puristelin liiat vedet pois. Ämpärin sisältö oli jo kahden puristuksen jälkeen täysin mustana.

 

Jatkoin pesua. Pyörittelin, painoin, hinkkasin ja puunasin. Kymmenen minuutin fyysisen urakan jälkeen Rolla hohti puhtaana, joten kippasin vielä pesuämpärin sisällön sen päälle. Huuhtasin puutarhaletkulla loput saippuat pois ja ryhdyin kuivaamaan autoa. Repaleinen säämiskä heilui ja hioi vielä viimeiset liat pois Rollan pinnalta. Kuivattuani viimeiset pisarat istahdin alas ja korkkasin yhden Karjalan. Katselin ylpeänä auringon valossa kiiltävää Rollaani. Tämä jos mikä oli Kodak-hetki, joten päätin ikuistaa sen Tokmannilta hankkimallani, 39 euron digikameralla. Katsokaa itse ja kadehtikaa.

 

 

Syyspesu oli tehty ja tällä pärjäisi taas kevääseen asti. Makehan pesee Mersuaan huomattavasti useammin kuin minä, ja jopa vahaa sen monta kertaa vuodessa Bilteman huuhteluvahalla. Minä en ole ikinä vahannut autoani, enkä vahaa jatkossakaan. Se on pelkkää markkinamiesten hölynpölyä ja turhamaisuutta alkaa sillä tavalla autoaan kiillottelemaan. Niinhän sitä sanotaan että rumat vaatteilla koreilee, ja minusta Rolla on niin luonnonkaunis, ettei se tarvitsee mitään vahauksen kaltaista huora-meikkiä päällensä.

 

Päätin lähteä Essolle kahvittelemaan ja esittelemään autoani. Ajelin hitaasti hiekkatietä pitkin, ettei puhdas autoni menisi heti likaiseksi. Toisin sanoen, noudatin nopeusrajoituksia. Matkan varrella perääni tuli roikkumaan joku vanha jenkkikatiska. Se oli pitkän aikaa kiinni perässäni, kunnes lopulta ohitti minut suoralla. Sisältä tiirailivat silmät suurina kaksi nahkatakkeihin sonnustautunutta tötteröpäätä. Eivät pojat vissiin olleet nähneet näin upean kiiltävää japsia aiemmin, kun sillä tavalla tuijottelivat.

 

Kaarsin Esson pihaan ja pysäköin Rollan. Näin ikkunasta Maken istuvan Esson kahvilassa, joten heilutin kättäni hänelle. Make käveli pihalle.

 

"Morjens mieheen," Make tervehti, johon vain nyökkäsin vastaukseksi. "Katos, katos. Sähän olet nätit asenne-tarrat laittanut Rollaan."

 

Katselimme uusinta lisävarusteluani kun kuulimme takaa lähestyvän pärinän. Kyseisestä, rikkoutuneen takaäänenvaimentimen murinasta ei voinut erehtyä. Käännyimme jännittyneinä katsomaan kuinka pihaan kaartoi -93 Nissan Sunny ja heti sen perässä samanikäinen Mazda 323. Arkkivihollisemme Topi sekä hänen kätyrinsä, veljekset Ilkka ja Lauri.

 

Topi ajoi Nissaninsa meidän kohdalle ja veivasi ikkunan auki, Ilkka ja Lauri avasivat Mazdan ikkunan ja katselivat meitä tuimina.

 

"No kahtos vaan ketä tällä onkaan, mitä hondikset?" Topi irvaili Nissan moottorin putputuksen alta.

 

Vihollisjengimme oli kesän mittaan yrittänyt saada Esson omaksensa. Olimme kuulleet legendoja, jonka mukaan he olivat jopa röyhkeästi käyneet kahvilla kun me emme olleet paikan päällä, mutta yhtä kertaa lukuun ottamatta emme olleet heihin Essolla törmänneet. Välienselvittelyn aika oli viimein koittanut.

 

"Kuitsutko sä mua Honda-mieheksi?" Make tivasi raivoissaan.

 

"Mitä vikaa Hondassa on?" minä järkeilin. "Se on ihan hyvä merkki."

 

"Kuulin että te olitte käyneet ratsastusleirillä." Topi jatkoi irvailuaan. "Poikien ratsastusleirillä. Oliko siellä hauskaa aivan homona?"

 

Tuijotimme häntä Maken kanssa järkyttyneinä. Topi vittuili meille avoimesti viime kertaisesta ratsastusleiri kokemuksestamme. Miten tämä oli mahdollista? Olimme vannoneet Maken kanssa ettemme kertoisi siitä kenellekään, ja tämän valan olimme myös pitäneet. Vai oliko sittenkin huono idea kirjoittaa kokemuksistani julkiseen blogiini Internetissä? Oliko Topi käynyt lukemassa tätä?

 

Make toipui ensimmäisenä ja antoi täydeltä laidalta takaisin. "Joo, käytiinhän me. Kuultiin että faijasi Diesel-auto oli nähty niillä kulmilla, joten ajateltiin tarkistaa asia."

 

Topilla nousi puna poskille. "Jumalauta! Vedä toi takaisin tai täällä tulee rumaa jälkeä!"

 

"Justiinsa!" Make huusi hänelle. "Noi on varmaan ne samat sanat jotka mutsis sano faijalles kun ne oli sua duunaamassa!"

 

Topi sammutti Nissanin moottorin ja astui ulos. Hän tuijotti silmät leimuten Makea. "Sanakin vielä niin sinä kuolet" Topi sanoi vakavalla äänellä.

 

"Kuule, mulla on neljä pientä sanaa sulle," Make jatkoi kylmän rauhallisesti. "Hais-ta vit-tu!"

 

Taustalla Ilkka ja Lauri nousivat Mazdasta ja kävelivät uhkaavina luoksemme. Topi ojensi kätensä meitä kohti ja veti hitaalla liikkeellä nahkaisen ajohansikkaan kädestään. Hän läpsäisi sillä Makea poskelle ja heitti sen maahan.

 

"Kunniaani on loukattu enkä minä voi sietää sitä!" Topi julisti suureen ääneen ja katsoi taivasta kohden. "Tätä ei voi ratkaista enää kuin yhdellä tavalla." Hän käänsi katseensa tiukkana meihin, "Me tapaamme ensi viikonloppuna hiekkamontuilla, te kaksi vastaan me kolme. Voittajat säilyttävät kasvonsa ja saavat Esson baarin reviirikseen!"

 

Suuni loksahti auki järkytyksestä. Välienselvittely hiekkamontuilla oli vanha Ivalolainen perinne, jossa moni oli menettänyt henkensä. Kyseessä ei suinkaan ollut joukkotappelu vaan jotain ihan muuta.

 

"Voi tytöt, me otamme haasteen ilomielin vastaan" Make kukkoili. "Sen jälkeen te lähdette täältä kuin kuppa Töölöstä."

 

Topi heristi sormellaan meitä. "Odotahan vain ensi viikonloppua."

 

"Jeh, me jyrätään teidät" Lauri sanoi. Ilkka nyökkäili päätänsä hänen vieressään.

 

He istuivat autoihinsa ja lähtivät raivokkaasti pois Esson pihalta. Minä jäin Maken kanssa seisomaan siihen, vieläkin järkyttyneenä.

 

"Mitä helvettiä sinä sait aikaan!" huusin lopulta Makelle, "Meitä on kaksi ja noita kolme. Parhaassa tapauksessa me häviämme Essolla asiointioikeutemme, ja huonossa tapauksessa meiltä lähtee henki!"

 

"Älä huolehdi, mä olen harjoitellut" Make sanoi ja iski silmää. "Me voitetaan nuo, ja nöyryytetään niitä oikein kunnolla. Sen jälkeen ei tarvitse katsella moisia sontaläjiä enää koko loppuelämän aikana."

 

Mieleni ei huojentunut yhtään, vaan odotan kauhulla ensi viikonloppua.