Lauantai-aamu valkeni kylmänä ja märkänä, joka kuvasti hyvin omaa olotilaani. Huonosti nukutun yön aikana olin herännyt useaan kertaan hikisenä ja huutaen. Syvä ahdistukseni johtui tästä päivästä, joka oli viimein koittanut. Välienselvittely Topin kanssa.

 

Nousin vastahakoisena sängystäni ylös ja keitin aamupalaksi pannullisen Euroshopper-kahvia. Poltin hermosauhut ja puin vaatteet päälleni samalla kun odotin sen valmistumista. Pannu tyhjeni varttitunnissa joten laitoin vielä lisää tulemaan. Kello näytti jo kymmentä, oli aika lähteä. Kaadoin tuoreet kahvit termariin ja vedin tarralenkkarini jalkaan.

 

Ulko-oven avattuani minua tervehti raikas tuulenhenkäys. Pihamaan nurmikko oli kellastunut ja lehtien peittämä, kesäinen vihreys oli enää pelkkä muisto. Nostin takinkaulukseni ylös ja kävelin öisen sateen kastuttaman pihani poikki auton luokse. Taputin Rollan takakonttia mennessäni sen ohitse, ylvään näköisenä seisovan auton luokse. Tämän metallinharmaan yläluokan kaunottaren olin ajanut pihaani edellisiltana ja se pääsisi näyttämään todelliset kyntensä piakkoin. Katselin sen upeaa muotoilua, sen korin kauniita leikkauksia ja täydellistä symmetriaa. Huokaisin kumartuessani kiilottamaan sen takakonttia koristavaa, kromattua mallimerkintää. Toyota Camry.

 

Istuin Camryn rattiin ja starttasin sen. Moottori murahti ärjyen käyntiin ja sai viereisessä puussa istuskelleet harakat lehahtamaan säikähtäneinä lentoon. Miehekkäälle moottorinstarttaukselle on olemassa oma temppunsa, jonka voin tässä teille paljastaa. Temppu on oikeastaan älyttömän helppo: käsijarru päälle, kytkin pohjaan, kaasu pohjaan ja käynnistetään moottori. Kuka tahansa nyt osaa tämän tehdä, mutta kaikki eivät osaa tehdä sitä tyylillä. Tärkeintä on se, että näytät äijämäiseltä kun ohikulkijat kääntyvät katsomaan miehekästä moottorin murahdusta. Asento ratkaisee! Kun pedaalit ovat pohjassa, pitää molemmin käsin puristaa rattia "kymmentä vaille kaksi" asennossa, pää painetaan niskatukea vasten niin että takapuoli lähes nousee penkistä ja selkä menee suorana. Meilläpäin tätä kutsutaan seisovaksi startiksi, koska nimensä mukaisesti siinä seistään kahdella jalalla auton poljinten päällä.

 

Camryn kaksilitrainen voimanlähde ärjyi tyhjäkäyntiä 7000 kierrosnopeudella kun poljin röörejä puhtaaksi. Hymy nousi väistämättä huulilleni. Nostin lopulta kytkintä ja sain Camryn etupyörät sutimaan tyhjää hiekalla. Isolohkosta löytyi niin valtavasti voimaa, ettei sillä pystynyt lähtemään liian suurilla kierroksilla. Tämän villihevosen taltuttamiseen tarvittiin ammattilaista, ja onneksemme sen ratissa oli juuri sellainen.

 

Laskin kierroksia ja nostin kytkintä uudelleen, tällä kertaa auto lähti lievästi nytkähtäen liikkeelle. Painoin vielä sumuvalot päälle ja suuntasin valtatielle. Soramontuille olisi pienoinen ajomatka, mutta onneksi olin ottanut matkamusiikkia mukaani. Kaivoin takin taskustani pari C-kasettia esille. Pari viikkoa sitten olin tehnyt kirpputorilta huippulöydön, ostin muovikassillisen itsenauhoitettuja kasetteja vain eurolla! Tästä riittäisi kuunneltavaa vähintäänkin vuosiksi. Luin etikettejä ja laitoin lupaavimman kuuloisen kasetin soittimeen: siinä luki "Danny – Suurimmat Hitit". Jostain syystä kasetti oli tyhjä, joten vaihdoin sen toiseen. Kaiuttimista alkoi soimaan Bogart Company. Pääsin heti hyvään fiilikseen ja ryhdyin laulamaan duettoa Ressun kanssa, samalla kun taitoin matkaa Camrylla.

 

Matka sujui kuin siivillä. Kyllä tästä autosta tunsi olevansa edustusauton kyydissä. Toyotan huippuosaaminen kulminoituu Camryssa, ja uskoisin sen kelpaavan vaikka itselleen Japanin Keisarille.

 

Saavuin viimein hymyssä suin soramontuille, aamuinen paha olo oli jäänyt täysin taakseni ja olin valmis taistelemaan. Olin kymmenen minuuttia etuajassa, mutten silti ollu ensimmäinen. Make oli jo paikalla ja viittoi ajamaan lähemmäksi. Pysäytin Camryn hänen viereen ja kaasuttelin vielä hetken mottia. Annoin koneen laulaa ja tein pienen vaikutuksen Makeen ennen kuin sammutin auton ja astuin ovesta ulos. Make nyökkäsi minulle ja vastasin nyökkäykseen. Hän oli pukeutunut tappamista varten. Hänen bootseissa oli teräsvahvisteiset kärjet, ja Maken ruskea nahkatakki oli avoimena paljastaen hänen tappelu-paitansa. Mustalle t-paidalla oli valkoisella painettu suuren nyrkin kuva sekä iso teksti "The King of Fisting", eli nyrkkitappeluiden kuningas.

 

"Siisti peli, onko tuo kakslitranen?" Make katseli Camrya arvioiden ja hymyili.

 

"Kyllä. Kuustoista venttiilinen TwinCamin kone" vastasin ylpeänä. "Ysiykkönen."

 

"Nättiä. Mulla on saman ikäinen, kyllä näillä potkitaan persettä kohta!" Make sanoi ja naurahti ääneen. Hän näytti peukalollaan olkansa ylitse, ja katselin Maken takana lepäävää 7-sarjan Volvoa.

 

Krominen maski paljasti auton olevan Volvo 760. Kiersin sitä ympäri ja tutkailin koria arvioiden. Ei se kaunis ollut kyllä missään nimessä. 80-luvulla Volvon muotoiluosastolla oli ilmeisesti käyty tiukkaa budjettivyön kiristystä lävitse, sillä näytti siltä että muotoilijoiden ainoa työkalu oli ollut kirves. Linjat olivat luotisuoria, tosiaan kuin kirveellä leikattuja, eivätkä ne millään yltäneet Camryn pyöristetyn virtaviivaisuuden tasolle. Silti ihan käypä pelihän tuokin oli.

 

Volvon sininen kori hohti tuoreen vahauksen kiiltoa, enkä pystynyt löytämään siitä ensimmäistäkään virhettä vaikka kuinka etsin. Avasin oven ja katsoin sisään. Sisusta näytti todella siistiltä ja hyvin hoideltu, nahan tuoksu oli voimakkaana ilmassa. Verhoilu oli vaaleanruskeaa nahkaa, eikä niissä näkynyt ainuttakaan halkeamaa.

 

"On muuten ruma ratti" mutisin tutkaillessani kuljettajan työtilaa. "Ihan siististi jobbailtu. Mistä tämän löysit."

 

"Eikö olekin nätti?" Make kysyi. "Sodankylässä oli liikkeessä myytävänä. Tällä on ollut vain yksi omistaja uudesta asti, ja nyt oli perikunta myynyt liikkeelle. Rullattu vaan 120 tonnia, voitko uskoa?"

 

"En" vastasin epäilevästi.

 

"En mäkään" Make nauroi räkäisesti.

 

"Mikä kone? Oliko tämäkin kaksilitrainen?" kysyin vielä Makelta katsellessani Volvoa.

 

Maken silmissä alkoi kiilua ja hänen suunsa kääntyi virneeseen. "Kaks piste kolme litranen, kuustoista venttiilinen turbo intercoolerilla" Make nauroi taas. "173 pollea, kyllä lähtee!"

 

Kalustomme oli kunnossa, ja odotimme enää vastustajiamme. Kyseessä oli perinteinen Ivalolainen miesten välienselvittely. Jos kahdelle tai useammalle karpaasille tuli ongelmia keskenään jotka piti ratkoa aikuisten miesten tavoin, niin vietiin ne aina soramontuille. Sitä oli turha alkaa huudella pitkin kyliä ja heilutella puukkoa, kun on sivistyneempiäkin tapoja asioiden selvittämiselle. Ja se tapa on ralli. Soramontuille oli vuosien saatossa muodostunut hyvä ajorata, jonka läpiajaminen vaati taitoa ja rohkeutta. Siinä otetaan miehestä mittaa kun ajellaan satasta soratiellä ja ympärillä on peruskalliota. Yksikin virheliike ja auto spinnaa hallinnasta tai pahimmassa tapauksessa syöksyy kalliota päin. Soramonttu-rallin mestaruus oli arvonimistä halutuimpia koko Lapin läänissä.

 

Ainutkaan auto ei ole koskaan selvinnyt naarmuitta kyseisestä koitoksesta, jonka vuoksi kisaan ei kannata lähteä omalla autolla. Korjauslaskut ylittäisivät helpolla itkurajan. Ralliauton vuokraaminen on myös kohtuuttoman kallista, fakta jonka tietävät kaikki jotka ovat joskus soittaneet Toyotalle kysyäkseen Corolla WRC:n vuokrahintaa yhdelle päivälle. Tämän vuoksi kehitimme aikoinamme loistavan ralliautojen liisaus-suunnitelman: pidennetty koeajo. Auton hankkiminen on siis varsin yksinkertaista: selataan Keltaista Pörssi ja etsitään sopiva auto joka on myynnissä läheisessä autoliikkeessä. Ajetaan liikkeeseen katsomaan kyseistä autoa, ollaan hierovinaan kauppoja ja pyydetään se yön ylitse koeajoon. Sitten vain kisailemaan soramontuille kyseisellä menopelillä ja rallin jälkeen palautetaan auto liikkeeseen. Aiheutuneet kustannukset riippuvat omista taidoista. Jos selviää pelkillä naarmuilla, voi väittää myyjälle niiden jo olleen siinä autoa hakiessa. Pienet ja keskisuuret lommot taas voi sovitella satasen-parin kertakorvauksella. Sekään ei haittaa vaikka auton ajaisi tuusan nuuskaksi, sillä liikkeellähän on täyskasko-vakuutus tämän kaltaisten tilanteiden varalle. Toki kuljettaja joutuu maksamaan omavastuu-osuuden, mutta tämä on normaalisti suuruudeltaan vain 500 euroa. Kokonaisuutena ralli tulee näin ollen halvemmaksi kuin edellä mainitun WRC-luokan auton päivävuokra. Bonusmenetyskin koskee vain liikettä, joten tämänkään vuoksi ei kannata lähteä omalla silmäterällä kisailemaan.

 

Camry ja Volvo olivat ärhäkkään näköisenä lähtöviivalle, valmiina kisaamaan. Autovalintamme olivat olleet yllättävän helppoja. Minä tiesin että Toyotan laatuun voi luottaa, Make taas ei suostunut ajamaan muulla kuin Mersulla tai Volvolla. Iso edustusauto oli kestävä ja tehokkaalla moottorilla varustettu, joten näillä perusteilla valitsin Camryn ja Make taas 760:n.

 

"Mikä tää oikein on?" Maken silmä kiinnittyi Volvon takalasissa olevaan tarraan. "Volvolandia? Eikö se tarkoita Ruotsinmaata? Enhän minä nyt perkele kehtaa ajella rallia noiden kanssa, jos autossa on svea-mamman kannatustarrat!" Make repi tarran irti ja rypisti sen käsissään. Hän heitti mytyn mahdollisimman pitkälle.

 

Istuimme Volvon takakontille jäyhän näköisinä, kun näimme kolmen auton lähestyvän pölypilven saattelemana. Autokolmikko ajoi rinta rinnan ja parkkeerasi eteemme. Ristin käteni ja katselin tulokkaita mahdollisimman tylyn näköisesti. Autot näyttivät kyllä pahaenteisen sporttisilta, mutten paljastanut sitä ilmeelläkään. Kolmikko oli valinnut allensa kovat menopelit, Topilla oli valkoinen Honda Accord, Ilkalla sininen Mazda 626 ja Laurilla punainen Ford Sierra. Kaikki olivat 90-luvun mallia ja kaksi litraisella koneella. Kisasta tulisi tiukka.

 

Nyökkäsimme vain tuimina ja istuimme autoihimme sanaakaan sanomatta. Säännöt olivat kaikille tutut, kierros radan ympäri ja voittaja saa Esson kuninkuuden. Panoksena oli koko elämämme.

 

Rullasimme automme vierekkäin lähtöruuduksi merkitylle kohdalle. Kaikki kaasuttelivat isolohkojaan. Kymmenen litran verran iskutilavuutta murisi samalla viivalla suorastaan pursuten testosteronia. Avasin Camryn ikkunan vain näyttääkseni että tässä oli sähkölasitkin. Kikkani onnistui ja huomasin Laurin jäävän tuijottamaan ikkunani portaatonta aukeamista. Painoin välittömästi torvea lähdön merkitse ja nostin kytkintä.

 

Moottorit ulvoivat ja kumit pureutuivat soraan kun neljä massiivista maantielaivaa ottivat räjähtävän startin. Lauri sai Sierrallaan hitaan lähdön, koska oli herpaantunut kriittisellä hetkellä. Topi syöksyi välittömästi kärkeen Accordillaan Maken hiostaessa häntä takapuskurin tuntumassa. Kaahasin talla tiskissä Mazda rinnalla aivan heidän perässään. Tie jatkui suorana ja kiviä satoi jatkuvana ryöppynä tuulilasiini. Vilkaisu taustapeiliin kertoi Sierran ja Mazdan roikkuvan aivan takapuskurissani kun saavuimme ensimmäisen mutkaan, joka kaartoi hyvin loivan U:n muodossa vasemmalle. Pidin pienen vaihteen silmässä ja iskin jalan lattiaan asti. Camry nytkähti eteenpäin ja lähdin ulkokautta ohittamaan peräkkäin ajavaa Accordia ja Volvoa. Pääsin Maken rinnalle ja näin Sierran menevä Mazdan ohitse ja jäävän roikkumaan aivan Maken Volvon takapuskuriin.

 

Kirosin äänen kun ymmärsin mitä he aikoivat, Topi ja Lauri meinasivat tehdä Sämpylän Makelle. Kaasupoljin oli jo Camryn lattiassa ja nopeusmittari näytti satasta kun yritin ehtiä kilkkaaman Topin Accordin pois ajolinjaltaan. En ollut tarpeeksi nopea, ja Topi iski jarrut pohjaan samalla kun Lauri antoi Sierralle kaasua. Maken rysäytti Volvon suoraan Accordin perään samalla kun Sierra tuli vauhdilla sen perään. Pelti rytisi ja kirskui Volvon puristuessa kahden auton väliin. Minä siirryin johtoon Mazda ottaessa toisen paikan. Topi kiihdytti Accordin uudestaan vauhtiin ja uskomattomasta mällistä selvinnyt Volvo lähti heti hänen perään. Hondan perä oli lytyssä ja sen takapuskuri pudonnut, Volvonkin keula näytti pahalta mutta takaa se oli yllättävän vähän kärsineen näköinen. Sierrasta oli sen sijaan mennyt puolet keulasta lyttyyn ja eikä se jatkanut enää matkaansa. Mustaa savua tuprusi sen konepellin alta Ilkan noustessa kiroillen pysähtyneestä autosta.

 

Mazda roikkui perässäni kärkkyen ohituspaikkaa, jota en sille suonut. Tie jatkui suorana ja ajoimme hyppyriin. Lyhyen ilmalennot päätteeksi rysähdimme takaisin maan kamaralle. Camry jouset iskivät kirskahtaen pohjaan ja tunsin vähintäänkin yhden nistä antavan periksi. Pidin edelleen kärkipaikan muiden ajaessa letkassa perässäni. Kaarroimme oikealle ja sitten mutkaa vasemmalle. Camryssa oli liikaa vauhtia ja se lähti puskemaan mutkasta ulos. Sain oikaistua auton viime hetkellä, mutta arviointivirheeni vuoksi muut menivät ohitseni ja putosin neljännelle sijalle.

 

Kuulin Volvon turbon ulvovan sen suhahtaessa ohitseni ja jatkaessa muiden ohitusta ulkokautta. Make sai kärkipaikan haltuunsa, ollessamme radan puolessa välissä. Menimme taas letkassa suoraa tietä, ja edessämme tuli rallin vaarallisin kohtaus: neulansilmämutka vasemmalle, jota reunusti kohtalaisen jyrkkä pari metrinen pudotus.

 

Topi tuli kärkkyi Volvon perässä ja ohjasi Accordia sisäreunan suuntaan Maken aikoessa ottaa mutkan ulkoreunan kautta. Jarruvalot välähtivät kaikkien hiljentäessä vauhtiaan. Make käänsi kaiken vasemmalle ja nuoli ulkoreunustaa. Topi tuli samalla sisäkautta pitkin ja veti Accordin käsijarrusta. Volvon turbo ulvahti taas Maken antaessa hanaa mutkan keskipisteessä, mutta Accord iskeytyi samaan aikaan sen kylkeen ja kilkkasi Volvon radalta. Katsoin kauhulla kuinka Maken Volvo tippui pari metriä soramonttuun ja kierähti kuusi kertaa katon kautta ympäri, ennen kuin se pysähtyi savuavana rauniona paikoilleen.

 

Sääliin ei ollut aikaa, sillä vain suoritukseni ratkaisisi. Olin taistelemassa yksin kahta ylivertaista vastustajaa vastaan, eikä virheisiin ollut varaa. Selvitin neulansilmän lähestulkoon täydellisesti ja ohitin samalla Mazdan. Saavutin nopeasti Accordin, joka oli radalla olevista autoista kärsinyt selvästi eniten vauriota. Topi käänsi raivokkaasti rattia ja Honda iskeytyi kylkeeni. Väänsin vastaan ja kamppailimme hetken rinnatusten, autot kylki kykeä vasten. Pääsin irrottautumaan Accordista, jonka vauhtia tuntuivat jo vauriot painavan. Olin taas johdossa. Edessä oli enää tiukka mutka vasemmalle, ja sitten pitkä suora maaliin asti. Camry oli hyvässä iskussa ja aloin taas uskoa mahdollisuuksiini.

 

Edessä olevaa mutkaa reunusti kallio, ja siirryin ulkoreunaan päästäkseni optimaaliselle ajolinjalle. Sivupeilini oli irronnut äskeisessä syleilyssä Hondan kanssa, joten kurkkasin nopeasti olkani ylitse ja näin Topin aikovan taas samaa temppua mutkan sisäkautta. Meitähän ei jalliteta kahdesti! Jarrutin voimakkaasti ja toin Camryn aivan pysähdyksiin. Accord suhahti ohitseni kylki edellä ja rysähti suoraan peruskallioon. Pääni iskeytyi samassa niskatukeen kun Mazda ajoi perääni. Ilkka oli tullut myös ulkoreunustaa pitkin, eikä ollut odottanut täys-stoppia. Topi yritti vielä polkea Accordia pää punaisena liikkeelle, mutta sen akselistot olivat vääntyneet muiden vaurioiden ohelle, eikä sillä ajettaisi enää metriäkään.

 

Iskin armotta hanaa ja ohitin romutetun Hondan. Mazda piiputti perässäni nokka lytyssä, siitä ei olisi enää vakavaa uhkaa minulle. Camryn tehot olivat tallella, eikä se ollut saanut pahemmin kolhuja. Ainoastaan perä oli kasassa, mutta tekniikka pelasi täydellisesti. Selvitin mutkan helpolla ja edessäni oli maalisuora. Mazda yritti seurata minua, mutta annoin Camrylle enemmän kaasua kuin Hitler juutalaisille ja syöksyin maaliviivan ylitse. Olimme voittaneet!

 

Vedin vielä käsijarrua vauhdissa ja spinnasin Camryn pysähdyksiin. Aivan uskomaton suoritus! Nousin autosta katsomaan tilannetta. Kaukaisuudessa näin romutetun Volvon savuttavan pikimustaa savua. Lähtöviivan lähelle jäänyt Sierra oli ilmiliekeissä. Accord oli romutettu, mutta ei sentään palanut. Mazda taas piiputti maaliviivan ylitse vaivalloisesti, jossa minä odottelin jo rinta rottingilla. Make linkutti luokseni ja ilahduin nähdessäni hänen olevan kunnossa. Hän oli yltäpäältä mustelmissa ja otsassa oleva avohaava vuoti ilkeän näköisesti verta, mutta Make nauroi silti maanisesti.

 

"Kuka on kingi! KUKA ON KINGI!" Make huusi nauraen ja osoitti etusormillaan paitaansa. Hän alkoi tanssimaan Moonwalkkia ilkkuessaan vastustajiamme.

 

Topi ja Lauri nousivat vähin äänin Mazdaan joka ryhtyi matelemaan pois paikalta. Pojat istuivat sen sisällä leuat rintoihinsa painettuina, lyödyin näköisinä.

 

"Ei jumalauta miten hieno suoritus! Sä oot mun idoli, Antero!" Make huusi ja paiskasi vitoset minulle.

 

"Nyt käydään hakemassa traileri ja palautetaan Volvo liikeeseen" Make nauroi edelleen. "Pitää taas selittää, että väistin poroa ja ajoin ojaan. Kyllä tämä oli viidensadan arvoista!"

 

Make hyppäsi Camryn kyyttin ja lähdimme ajamaan poispäin. Esso olisi nyt pysyvästi meidän, eikä kellään olisi siihen mitään sanomista.