Huomaa että kevät tekee tuloaan, kun päivätkin ovat pidentyneet jo selkeästi. Tämä on siitä pahaa aikaa että sitä tulee ihan puoli-vahingossa norkoiltua Veijon Essolla kahvittelemassa lähes puoleenyöhön saakka. Ajan kulua ei vaan tahdo huomata kun tarjolla on hyvää kahvia ja Maken tarinoita autoilusta ja muustakin. Itse asiassa tarinoita on väärä termi kuvaamaan hänen juttuja, korrektimpi termi lienisi faktoja. Tai ehkä pitäisi puhua perustelluista faktoista, Makella on kuitenkin aina asioiden taustat niin hyvin selvillä. Oikeastaan, nyt kun ryhdyn asiaa tarkemmin miettimään, taidan vain tyytyä kuvaamaan Maken juttuja absoluuttiseksi totuudeksi.

 

Mutta asiaan, viime kirjoittelukerrastani ehtikin jo vierähtää tovi juuri yllämainitusta syystä johtuen. Sinä aikana ehdin saada muutaman kommentinkin taas, joten kiitoksia vaan. Jonain päivänä meitä oikeaoppisia on tarpeeksi paljon noustaksemme barrikadeilla. Silloin tulemme ensimmäisenä vaatimaan tuontiautojen kieltämistä, eivätkä vaatimuksemme suinkaan siihen lopu. Haluamme myös lisää Essoja ympäri Suomea sekä tarjous-munkkipossuja pysyvästi myyntiin. Lopuksi voisimme vaatia Toyotaa perustamaan autotehtaan Lappiin. Upean kiiltävät, kotimaisen tehtaan valmistamat Suomi-Toyotat ovat tämän pojan märkä päiväuni.

 

Suomi-Toyotoista puheenollen, minulla oli tullut aika siirtyä eteenpäin elämässäni ja laittaa haikein mielin vanha Rollani myyntiin. Musta hatchback Corolla oli lunastanut vanhemman sedanin paikan luotettavana ykkösautona, joten olin vienyt vanhan Rollan autotalliini viettämään eläkepäiviään. Ilman muuta tarkoituksenani oli säilyttää noin upea yksilö, sillä muutaman vuoden päästä saisin sen heittämällä museorekisteriin. Olin myös pyöritellyt päässäni ajatusta tehdä rakkaasta Rollastani patsaan. Ajattelin valaa ison betonilaatan keskelle pihamaatani jonka päälle olisin Rollan pysäköinyt. Sitten olisin tilannut Biltemasta kultaista spray-maalia jolla olisin maalannut sekä Rollan että laatan. Vielä kun olisin teettänyt messinkisen kyltin jossa olisi lukenut jotain tyyliin "Idän Jumala", niin se olisi ollut siinä. Upea taideteos, josta olisin toki voinut luopuakin johonkin kohtuulliseen parinsadantonnin hintaan.

 

Patsas jäi kuitenkin haaveeksi, sillä olin välittömämmässä rahan tarpeessa. Tuollaisen taideteoksen myynti olisi huomattavasti hitaampaa hommaa, vaikka tuotot liikkuivatkin aivan eri sfääreissä. Toki olisin voinut jo patsasta tehdessäni anoa valtiolta taiteilijan apurahaa, mutta en tiedä miten helpolla he suostuvat maksamaan sitä ennakkona.

 

Rahaa tarvitsin nyt uudemman Rollani korjaukseen. Sen vaihdelaatikko valitti kovempaa kuin uuden italo-auton omistaja. Viimeisin Bonanza-korjaukseni toki peitti valituksen suurimmaksi osin allensa, mutta viime viikolla sattui pieni haaveri lähtiessäni Essolta kotiinpäin. Päätin ajella taas hieman sporttisemmin, joten kiihdytin parkkipaikalta maantielle todella vauhdikkaasti. Corolla totteli kaasua nöyrän nykivästi kuten aina ja iskin kakkosta sisään. Taisin tempaista vaihdekeppiä turhan kovaa, sillä laatikon normaalijurnutuksen lisäksi kuului metallinen rusahdus ja vaihdekeppi katkesi kokonaan. Hölmistyneenä heitin kepin pätkän vänkkärin jalkatilaan ja ajelin hissukseen kotiin. Rolla kyllä kulki edelleen, mutta vaihteisto oli jämähtänyt pysyvästi kakkoselle. Tämä jos mikä oli jälleen kerran osoitus japanilaisten neroudesta autojen suunnittelussa, pikku viat eivät menoa haittaa vaan matka senkun jatkuu. Ei ole mikään ihme ettei Ruotsissa jaeta Nobelin palkintoja autonvalmistajien sarjassa, sillä Toyota voittaisi sen suvereenisti joka vuosi ja sellainen saattaisi jo harmittaa muita valmistajia.

 

Viimeisen viikon ajan olen siis ajellut kakkonen pysyvästi Rollan silmässä. Eihän siinä sinänsä mitään vikaa ole, ehkäpä päinvastoin. Kone pyörii todella miehekkäillä kierroksilla 120 km/h nopeudessa. Ainoa haittapuoli on tietenkin liikkeellelähdössä, johon saa nyt käyttää reilusti kytkintä. Jo valmiiksi luistanut kytkin on tästä syystä mennyt entistä pahemmaksi, ja tuntuukin ettei se ota kohtaa enää ollenkaan kiinni. Laatikon vaihdon yhteydessä pitää siis ilman muuta uusia koko kytkin samalla.

 

Soitin Antin Autopurkamolle josta minulle oli viime kerrasta jäänyt hyviä kokemuksia, ja kyselin löytyikö häneltä Rollaan sopivaa vaihdelaatikkoa. Antti muisti minut välittömästi ja pyysi saapumaan heti paikalle jos sellaisen lootan haluaisin. Toinen ostaja oli kuulemma viemässä viimeistä laatikkoa, joka muuten oli todellinen helmi, juuri käsistä. Tämä ostaja oli lähtenyt pankkiin nostamaan rahaa, mutta jos olisin nopea, saattaisin ehtiä ensin paikalle ja tehdä kaupat tästä kaikkien vaihdelaatikoiden äidistä, isästä ja anopista.

 

Vedin tuulipuvun takin niskaani ja hyppäsin välittömästi autoon. Kytkin luistaen ja kone punaisilla kierroksilla kaahasin tuhatta ja sataa Antin luokse kauppoja tekemään. Kun näkee tilaisuuden tullen, niin ei kannata päästää sitä lipsahtamaan käsistään.

 

Antti oli kanaverkolla aidatun tonttinsa pihalla jo minua vastassa. Hänellä oli taas päällään öljyiset, siniset työmiehen haalarit ja hän pyyhki mustuneita käsiään trasseliin. Pysäköin Rollan ja hyppäsin autosta ulos. Yritin käyttäytyä mahdollisimman viileästi, etten näyttäisi liian innokkaalta ostajalta. Morjenstin Anttia joka nyökkäsi minulle vastaukseksi.

 

"Corollan vaihdelaatikosta tosiaan soittelinkin tuossa äsken" aloittelin muina miehinä.

 

Antti viittasi kädellään parin metrin päässä maassa makaavan rautamöhkäleen suuntaan. Hieman säätä nähnyt vaihdelaatikko oli yltäpäältä hiekan ja öljyn sekaisessa sotkussa. "Pientä puhdistustahan se kaipaa, mutta muuten on hyvä ja toimiva" Antti mainosti "Ja halpakin vielä."

 

Hyvältähän tuo vaikutti. "Paljonko se tekisi yhteensä?" kysyin vielä. Yritin osoittaa vaihdelaatikkoa kohtaan yhtä vähän kiinnostusta kuin ranskalaiset tehtaat osoittavat autojensa ruostesuojaukseen. Silkkaa neuvottelustrategiaa minun kohdaltani, siis.

 

"Viis sataa… tai kaheksan sataa kytkimen kanssa." Antti julisti hinnan ilmoille.

 

Nyökkäsin Antille. Ei yhtään niin paha kuin olin pelännyt. "Oliko tämä minkä vuotisesta Corollasta?" Kysyin vielä asiantuntevan oloisesti.

 

"Ei ole Corollasta ollenkaan. Tämä on suunnilleen samanikäisestä Toyota Crownista purettu, mutta se käy Corollaan kiinni ihan heittämällä." Antti selvensi minulle, "Välityssuhteet on paljon optimaalisemmat, niin ajomukavuuskin lisääntyy samalla."

 

Nyökyttelin taas hyväksyvästi. "Selvä peli, tehdään sitten kaupat. Otan tuon kytkimen myös."

 

"Loistava valinta, eli kaheksan sataa viiskymppiä yhteensä." Antti sanoi hymyillen.

 

Kaivoin lompakon esiin ja olin jo ottanut rahat esiin, kunnes minua alkoi epäilyttää. Pistin rahat vielä hetkeksi takaisin lompakkooni ja kysyin Antilta. "Mitenkäs ne verot? Viimeksihän laitettiin verot erikseen ja kuitille. Eikös tässä rehellisiä ihmisiä kuitenkin olla?"

 

Antin leuka loksahti auki ja hän tuijotti minua silmät suurina. Taisi vissiin yrittäjä tajuta millaisen mokan meinasi juuri tehdä, tuommoisesta veropetoksestahan heilahtaa helposti häkkiä pidemmäksikin aikaa. "Aivan totta!" hän suorastaan huusi helpotuksesta "Onneksi muistutit. Mulla on vähän flunssaa päällä niin ei tuo ajatus oikein luista, meinasi päästä käymään huonosti!"

 

Antti rapisteli taskujaan hetken ja kaivoi sieltä lopulta kuulakärkikynän ja palasen talouspaperia. "Laitetaan tähän erittely…" Antti mutisi kirjoittaessaan kuittia, "alvi, elvi, tomituskulut, paketointikulut, toimistomaksu ja autovero". Antti nosti katseensa paperista ja hymyili leveästi. "Se tekis tasan tuhat yhdeksänsataa euroa, kiitos."

 

Tämä vaikutti jo huomattavasti kohtuullisemmalta, kyllä verot pitää aina maksaa. Maksoin käteiselle Antille ja kiitin häntä hyvistä kaupoista. Olin jo kääntymässä lähteäkseni kun hän rupesi köhimään.

 

"Kröhöm" Antti sanoi ja hieroi peukaloaan etu- ja keskisormeaan vasten.

 

"Niin?" kysyin hieman hämmentyneenä.

 

"Palvelukulttuurissa on tapana jättää tippiä… yleensä 17% pidetään kohtuullisena Suomessa" Antti katsoi minua kulmakarvat kohotettuina ja hymyili.

 

Pahoittelin etten ollut heti tajunnut asiaa ja heitin hänelle kolme sataa euroa hyvästä palvelusta. Nyökkäsin vielä hyvästiksi ja otin uuden vaihdelaatikon kytkimineen mukaani kävellessäni autolle päin. Liftback Corollan takakonttiin mahtuisi vaikka lestadiolais-perhe, joten vaihteisto meni heittämällä sisään, kirjaimellisesti. Laatikko oli raskaampi kuin mitä äkkiseltään kuvittelisi ja otteeni hieman lipesi nostaessani sitä takakonttiin. Loota antoi takakontin alareunukselle pienen pusun ennen kuin rysähti kyljelteen paksin lattialle. Kontti ei tämän vuoksi mennyt enää lukkoon, mutta sain sen pysymään alhaalla runsaan Jeesus-teipin avustuksella.

 

Poljin Rollan käyntiin ja lähdin suunnistamaan kotiini päin. Ajatukseni jäivät vielä hetkeksi äskeisiin kauppoihin ja hymyilin tyytyväisenä. Oli hyvä kuulla että autoveroa peritään vielä käytetyistäkin varaosista. Autovero on loistava asia, ja se on varmasti yksi suurimpia vaikuttajia joka on tehnyt Suomesta koko Euroopan upeimman autoiluvaltion. Ellei peräti koko maailman. Valtion kirstuun kilahtaa vuosittain miljardeja euroja autoverotuloja, jotka käytetään lyhentämättöminä tietenkin autoilijoiden itsensä hyväksi. Näiden veromiljardien ansiosta saamme nauttia mm. hyväkuntoisesta tieverkostosta ja edullisesta polttoaineesta. Jos ette usko, niin verratkaapa Suomea vaikkapa Turkkiin. Siellä tieverkosto on sietämättömän huonossa kunnossa ja bensakin huomattavasti kalliimpaa. Tämä johtuu tietenkin siitä, ettei Turkin valtiolla ole varaa tukea autoilijoita koska se ei tee heidän kanssa yhteistyötä autoveron merkeissä. Sääliksi käy noita ressukoita, heikolla ostovoimalla ei hankita Corollan tasoisia loistoautoja. Turkin kansanautona on edelleen heillä tuotannossa oleva Tofas Kartal, eli lisensillä valmistettu Fiat Regata. Tuo ei tietenkään tule yllätyksenä, sillä eihän kehitysmaalla ole resursseja valmistaa moderneja autoja vaan heidän on tyydyttävä sekundaan.

 

Keväällä kirjoittelin kuinka odottelimme Maken kanssa autoveron poistumista. Tarkemmin asiaa pohdittuamme ja otettuamme selvää mitä kaikkea hyvää autoilun puolesta näillä verorahoilla tehdään, olemme muuttaneet kantaamme autoverotuksen suhteen. Autoveroa ei tule missään nimessä poistaa, sillä se veisi mukanaan kaikki edellä mainitut hyödytkin. Näiden lisäksi autovero tuottaa myös lukemattomia pienempiä hyötyjä. Ajatelkaa vaikka sitä, miksi autot pitävät Suomessa jälleenmyyntiarvonsa huomattavasti paremmin muihin Euroopan maihin verrattuna. Tietenkin autoveron vuoksi! Uuden auton hinnassa oleva autovero ei missään nimessä häviä pois kun auto ajetaan liikkeen pihasta pois, vaan se säilyy jälleenmyyntiarvossa josta se vähenee pikkuhiljaa, parin prosentin vuosivauhdilla. Saksassa taas ei autoveroa makseta, joten pari vuotta vanha kosla on käytännössä jo arvoton ja valmis paalattavaksi. Ainoa keino saksalaiselle saada purkistaan edes muutamaa lanttia irti, on ruuvata mittarista puoli miljoonaa kilometriä pois ja myydä se kovaan hintaan hölmöille suomalaisille.

 

Miettikää nyt hyvät kansalaiset! Ajaisitko mieluummin tuoreehkolla, 20-vuotiaalla Corollalla, vai Turkkilaisella lisenssi-Fiatilla? Kärjistettynä tästä on autoverosta kyse.

 

Päästyäni kotiini ryhdyin heti kirjoittamaan. Uusi vaihteisto oli kustantanut pari tonnia enemmän kuin olin toivonut, mutta köyhän ei kannata halpaa ostaakaan. Tosin massimiehiähän tässä ollaan, mutta silti tämä teki ison loven pankkitililleni. Joka tapauksessa kirjoitin ilmoituksen vanhemmasta Rollastani Keltaiseen Pörssiin. Nyt odottelen ostajamassojen ilmaantumista ja sitä, tuleeko myyntitilaisuudesta peräti huutokauppa. Pitäisiköhän minun hankkia vuoronumeroita ja tehdä aita pihatielle, että ostaja-jonot menisivät suorassa eivätkä muodostaisi kaaosta? Omia voimavarojani säästääkseni, suostunko vastaamaan vain sataan ensimmäiseen puheluun? Ainakin bensat pitää ostajaehdokkaiden tuoda mukanaan jerry-kanistereissa, minähän olisin konkurssin partaalla jos tarjoaisin koeajokierroksen kaikille kiinnostuneille. Voisin kuvitella että paikalle tulee vähintään puolet Pohjois-Suomen autoilijoista…

 

Noh, mainosmiehiä kun tässä ollaan, niin laitanpa ilmoitukseni liitteeksi myös tähän blogiin. Olen kuullut että joku olisi joskus onnistunut myymän autonsa tämän Intternetin välityksellä, mutta tiedä sitten onko vain tornihuhua moinen väittämä. Tarjouksia voi jättää kommentteihin. 

 

 

 

Myydään

 

Toyota Corolla sedan -91, SUOMI-auto, väh. aj., hyvin pid., huollettu, metalliv., siisti ja varma käyttöauto, vaimon käytöstä, mukaan renkaat, myydään tarpeettomana, pienellä laitolla ajoon, en tingi!, h. 3500 e, Ivalo

 

 

Ensi kerralla katsastellaan myyntikokemuksia. Siihen asti, näkemiin!